Loppu on uuden alku

Kevät tuli ja meni, eikä sammakkoa näy enää kasvimaalla. Ehkä se loikki jonnekin muualle? Tai ehkäpä se kelliikin raparperin lehden alla ja on siellä vallan tyytyväinen eloonsa ja oloonsa.

Oli miten oli, Kasvimaalla ja Kasvimaalta keittiöön -blogit ovat tulleet päätökseensä. Mutta eikö vain lopussa piilekin aina uuden alku?

Nähdään!

sammakko/pinea

Talvitauko

Syksy on siinä vaiheessa, että kasvimaa on laitettu talviteloille. Itse asiassa vanhoja kasvimaitani ei enää edes ole: kukat ja pensaat on jaettu ystäville ja tutuille, yrtit ja parsat siirretty uudelle palstalle. Mutta nyt on työkalulaatikko kääritty pressuun ja odotellaan talven tuloa.

Talviuneen vaipuu nyt myös tämä blogi. Keväällä, tuskin kovin aikaisin, alan sitä ehkä herätellä - voi olla että siirryn kokonaan uuteen osoitteeseenkin, mene ja tiedä. Monta reseptiä tuli kirjoitettua, enemmän on sekalaisina muistiinpanoina vielä odottamassa.

Kiitän ja kumarran, ja toivotan teille kaikille oikein antoisaa talvea ja iloista joulun odotusta!

-sammakko-


(kuvassa riisin seurana daikonin lehdistä tehtyä tsukemonoa eli japanilaista pikkelsiä)

Synkkien syysiltojen kaakao

Ulkona on kurja sää, sade vihmoo ikkunaa ja pimeäkin on. Tällaisina iltoina tekee mieli käpertyä vällyjen alle ja siemailla kuumaa kaakaota.
Seurasin vierestä kun mieheni keitti meille kaakaot, sen jälkeen olen kokeillut itse. Hyvää tulee, parempaa, kun pari kertaa vielä kokeilee. Kyllä ne oikeat suhteet sieltä maistelemalla löytyy.

KAAKAO

Tummaa kaakaota noin 2 keskikokoista lusikallista per muki, melkein saman verran sokeria. Punaista maitoa mukin mukaan.

Sekoita ensin kattilassa kaakao ja sokeri. Laita liesi päälle ja lisää kaakao-sokeriseokseen sopiva tilkka maitoa. Sekoita niin että siitä muodostuu löysähkö tahna. Kuumenna. Lisää maitoa vähitellen. Sekoita koko ajan niin että maito ei pala pohjaan. Kuumenna kiehuvaksi. Anna maidon pinnan nousta kattilan reunoille ja ota kattila pois levyltä juuri ennen kuin maito tulee yli. Kaada mukeihin ja nauti.

Takikomigohan

Tämä takikomigohan-annos koostuu riisistä, siitakesienistä, kuivatuista kampasimpukoista ja inaritaskujen tofusiivuista. Ne ja liemiainekset laitettiin kaikki yhdessä riisinkeittimeen ja laite napsautettiin päälle.
Kerrassaan herkullista, nautimme sitä paistetun kalan kera.
(Laitan reseptin myöhemmin)

Kiinankaalia ja tomaattia pastan kera

Hioin ja lakkasin keittiön pöydän tässä päivänä muutamana, ja siitä syystä illallisetkin on nyt nautittu keittiössä. Tekee mieli hiplata uutta pöydän pintaa koko ajan.
Mutta se ei ole tämän postauksen syy. Vaan oman maan kiinankaali, jota en sittenkään jättänyt ötököiden armoille kuten uhkailin, vaan otin talteen. Ruodit varsinkin olivat maukkaita.

Japanissa kiinankaalia (hakusai) ei koskaan syödä raakana. Heidän mielestään se maistuu sannalta ja on siksi kypsennettävä. Yleensä käytämme kiinankaalia nabeen ja kiinalaistyyppisiin ruokiin, siitä tehdään myös nopeasti valmistuvaa pikkelsiä. Ja tokihan se on myös korealaisen kimchin perusraaka-aine. Tänään oman maan kiinankaali pääsi kuitenkin tomaatin, valkosipulin, surimin ja mozzarellan kera pastan seuraksi. Se pehmeni mukavasti mutta säilytti hienon rouskuvuutensa. Oikein mukava kokeilu.

Mochi

Jos pidit dango-pallukoista, pidät varmasti näistäkin. Me innostuimme aasialaiskaupan mo chi -mixistä niin paljon, että ensimmäinen paketti meni heti kaupan oven edessä. Ensin maistoimme perinteistä valkeaa mochikakkusta. Sitten seesaminsiemenillä peiteltyä. Ja pakkohan sitä oli maistaa viimeistäkin, kinakojauheessa kieriteltyä mochia! Kaikki maistuivat, seesaminsiemenversio parhaiten, kinako oli maapähkinästä tehtyä, mutta ihan maittavaa.
Näitä on sen jälkeen ostettu tasaiseen tahtiin ja nautittu yleensä vihreän teen kanssa pikkuisena päivän sulostuttajana. Makeaa, mutta ei liian. Taiwanissa valmistettua, mutta hyvin lähellä japanilaista. Suosittelemme.

Kerran vielä: bacalhaukorokke

Eilen kirjoitin korokkeista, uppopaistetuista perunakroketeista, ja siitä miten niihin voi lisätä erilaisia aineksia jauhelihasta purkkirapuun ja maissiin. Kala, ainakin suolattu ja kuivattu turska (bacalhau), käy myös. Liotimme Portugalista tuomaamme bacalhauta tällä kertaa 48 tuntia, mikä oli melkeinpä jo liikaa - edelliskerran 24 tuntia oli taas liian vähän, eli jotakin siltä väliltä taitaisi olla sopiva liotusaika. Kun bacalhau oli lionnut, se hienonnettiin ja lisättiin ensin pannulle kuullotetun sipulisilpun sekaan ja sitä kautta korokkemuussiin. Seurakseen se sai vielä maissia.
Teemme yleensä aika ison satsin korokkemuussia, minkä takia korokkeja paistetaan kahtena perättäisenä iltana. Sama paistoöljy käy, mutta vanhat pankohiutaleet on hyvä poistaa ennen kuin öljy lämmitetään uudestaan. Bacalhau maistui yllättävän voimakkaana ensimmäisen päivän korokkeissa, seuraavan päivän satsissa maut olivat tasaantuneet. Pidimme molemmista, mutta kyllä ne ensimmäisenä päivänä vaan paremmalta maistuvat.

Perunakorokkejen perusresepti löytyy täältä. Palleroiden päälle pruutataan yleensä tonkatsukastiketta ja niiden viereen lisätään keko ohuen ohuiksi suikaleiksi suikaloitua kaalia.

Perunakorokket mozzarellasydämellä

Olemme tehneet näitä mozzarellakorokkeja muutamaan otteeseen. Ne vaativat tarkkuutta: jos muussi on yhtään liian löysä, alkaa mozzarella valua ulos kesken uppopaiston. Ja sehän ei ole toivottua; vaarallistakin se voi olla. Nämä ensimmäiset (kuvassa) onnistuivat: muussin joukkoon on lisätty purkkirapua ja sen lientä, ehkä sen takia olen ollut erityisen tarkka koostumuksen kanssa?
Korokkeja eli kotoisemmin perunakroketteja voi muunnella moneen tapaan: jauhelihan voi jättää pois ja korvata vaikka purkkiravulla, tai molemmat voi jättää pois ja tehdä pelkkiä perunakroketteja. Maissi (sulatettu ja hyvin valutettu) sopii muussin sekaan myös. Mozzarellasydän toi hauskaa vaihtelua. Perusohjeen löytää täältä.

Krassikaprikset

Joku vuosi sitten nappasin Kuukausiliitteestä talteen Vivi-Ann Sjögrenin ruokajutun. Ja hyvä että nappasin, sillä siinä hän muutamalla sanalla kertoo miten köynnöskrassin siemenistä tehdään köyhän miehen kapriksia. Tänä vuonna olen seurannut silmä kovana, miten krassi kukkii ja miten se sitten muodostaa siemenet. Kukkia käytin salaateissa, niitä uppopaistetiin ja lopulta käytettiin ihan vain koristeena. Ja sitten tuli siementen vuoro. Ne eroteltiin toisistaan, huuhdeltiin ja kuivattiin ja pantiin pieneen purkkiin, päälle kaadettiin etikkalientä (1 tl suolaa 1 dl:aan etikkaa). Purkit suljettiin ja pistettiin jääkaappiin maustumaan. Nyt ne ovat olleet jääkaapissa vaaditut kaksi viikkoa ja pääsimme maistelemaan: totta, ihan kuin kapriksia! Tai ainakin melkein. Näiden pitäisi säilyä periaatteessa vuoden verran, jos niitä pitää viileässä. Tai jos niitä ei heti käytä... Me lisäsimme niitä heti yksinkertaiseen carbonaraan. Ja varasin jääkaappiin jo leipäjuustoakin!

Krassikapris-carbonara valmistettiin seuraavalla tavalla: laakeassa kulhossa sekoitettiin 3 keltuaista, puolikas purkillinen ranskankermaa, mustapippurijuuston jämät ja juustoraastetta. Lisättiin suolaa ja mustapippuria ja krassikapriksia, maistettiin että on sopivaa. Pasta keitettiin ja valutettiin ja sekoitettiin soosiin. Jaettiin lautasille ja koristeltiin paistetulla valkosipulilla ja juustoraasteella. Juomana nautittiin mineraalivettä, vaikka hyvä valkoviinikin olisi mainiosti kelvannut.

Kimchi-nabesta lounaskeitoksi

Eilisen kimchi-naben liemi käytettiin tänään lounaskeiton pohjaksi. Joukkoon lisättiin kokonaisia pieniä sipuleita, muutama chikuwa sekä kuivattuja kampasimpukoita. Riisinuudelit keitettiin erikseen ja lisättiin sitten keiton joukkoon. Kyllä maittoi, eikä mitään mennyt hukkaan!